Viimeisimmän päihtymiskokemukseni jälkeen olen alkanut tarkastella suhdettani alkoholiin. Olen ollut aktiivinen alkoholinkäyttäjä 145 cm pitkästä seiskaluokkalaisesta asti ja viimeisen 4 vuoden kuluessa olen vetänyt lukemattomat perseet, seitinohuet päiväkännit, unohtanut niin monia hetkiä, etten edes muista ja kärsinyt varmasti muutaman sataa tuntia krapulasta. Miksi?
Mä en tiedä. Mulla ei ole mitään muuta selitystä tälle kuin se, että ensimmäisten "kokeiluideni" jälkeen siitä vain tuli pinttynyt tapa. Ymmärränkin sen mainiosti, kännissähän uusiin ihmisiin tutustuminen ja kavereiden hankkiminen on helppoa.
Mutta jurrissa sitä saattaa myös hankkia vihollisia. Liian moni meistä suomalaisista haastaa riitaa humaltuessaan. Mukaan lukien minä. Auon päätäni, kiusaan ja provosoin ihmisiä kuin punainen rätti härkää.
Miksi?
Jaa'a.
Alkoholi vaikuttaa keskushermostoon lamauttavasti ja tekee monista ihmisiä vain täysiä idiootteja. Ainakin useimmista nuorista, joilla ei ole tietoa, kuinka paljon tuota viisaille kehitettyä eliksiiriä kuuluu nauttia. Sehän on nautintoaine, miksi me juomme sitä niin paljon, että tulee huono olo, sammumme ja kärsimme oksetuksesta, päänsärystä ja henkisestä pahoinvoinnista pahimmillaan muutaman päivänkin?
En edelleenkään tiedä. Mutta olen tehnyt päätöksen, haastan itseni olemaan ainakin seuraavat 6 kuukautta ilman tipan tippaa alkoholia, opetellakseni solmimaan uusia ihmissuhteita ilman kaljan päihdyttävää vaikutusta, parantaakseni terveyttäni, antaakseni itselleni aikaa kasvaa hetken henkisesti ja miettiä, haluanko tuota litkua ehkä enää ikinä juoda.
Jännittävää tässä tulee olemaan varsinkin, se, että näen selväpäisen silmin miten känniset käyttäytyy ja se, kuinka tulen selviämään päivistä ja juhlista, joissa muiden humaltuminen on takuuvarmaa. Uudestavuodesta tulee etenkin helkkarin mielenkiintoinen.
Haastan myös sinut, joka luet tätä, viettämään seuraavat 6 kuukautta, tästä hetkestä lähtien, selvinpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti